05/09/2026
Minä joskus vannoin, etten ikinä ala yrittäjäksi. Liian hankalaa jne. Jostain syystä kuitenkin olin aina suhteettoman innostunut, kun joku puhui yritysideasta tai firman perustamisesta. Jokin siinä kiehtoi.
Vuosi sitten yrittäjänpäivänä löysin itseni viestittelemässä yrittäjätutuille että help, en tiedä mistään mitään. M***a yritystä olin perustamassa. Olin saanut liikeidean, ja se ei ollut jättänyt rauhaan. Terveyden pettäminen ja raju uupumus oli saanut asiat siihen pisteeseen että päätin että nyt tai ei koskaan. Vaihtoehtoina oli vain oma juttu tai loputon sairasloma. Repäisin.
Eihän se tietenkään helppoa ole ollut. Tasapainotella nyt pienten lasten, kroonisten kipujen, uupumuksen ja mitä näitä nyt oli, kanssa.
M***a tässä sitä nyt ollaan, melkein vuotta myöhemmin. Hienosti selvitty tähän asti, välillä vähän päivä kerrallaan ja välillä taas täysillä paahtaen.
Se, mikä tuntuu itselle kaikkein tärkeimmältä on se tunne minkä saan aina maalatessa. Se että hitto, mulla on ihan älyttömän siisti työ ja mä oon itse luonut sen. Ihan nollista. Ja mä tuon ihmisille iloa, mulle huudellaan kehuja ja mun teoksia osoitellaan ja ihmetellään. Ja ne on mun. Mun juttu, mun aikaansaannosta.
Jos oot miettinyt, että miksi joku uskaltaa yrittää Suomessa, niin tässä kait on se syy. Sitä tunnetta, että tekee jotain itse ja rakentaa jotain omaa.. sitä ei muualta saa. Ja jos oot miettinyt, että olisko susta siihen, niin varmasti on. Yrittäjät auttaa toisiaan niin paljon, että lopulta kenenkään ei tarvitse oikeasti olla yksin. Se suo, jossa rämmitään, on täynnä mahtavia ihmisiä, valmiita auttamaan toisiaan.
Hyvää yrittäjänpäivää!
Kuva: Julius
